Lukupäiväkirja 3

Loppujen lopuksi...

La Fleche löytää Harpagonin suuren arkun, joka on täynnä Harpagonin kultarahaa. Kun Harpagon kuulee, mitä on tapahtunut, niin hän ei ole uskoa korviaan. Hänen suuri omaisuus oli varastettu. Takana oli ollut Cleante ja La Fleche. Harpagon pyytää välittömästi komisaarion paikalle, joka alkaa tutkimaan tapahtunutta.

Loppuhuipentuma alkaa. Harpagonin omaisuuden ryöstön lisäksi ihmiset allekirjoittivat avioliittosopimuksen, että Elise ja Valiere saavat mennä naimisiin. Harpagon on rohmahtaa polvilleen. Hän sanoo: Miksi kaikki huono tapahtuu peräkkäin?

Lopussa Valiere väittää olevansa Dom Thomas D'Alburcyn poika. Siihen ei monikaan usko. Myös tulee ilmi, että Mariane on Valeren sisko ja Anselme on heidän isänsä. Anselme omistaa paljon rahaa, jota hyödynnetään loppujen lopuksi.

Kirja loppuu siihen, kun Cleante paljastaa isälleen Harpagonille, että on hän saa kaikki rahansa takaisin, jos saa mennä Marianen kanssa naimisiin. Harpagon suostuu kuulemaan ja näinpä Cleante ja Mariane menivät naimisiin. Eli Cleanten haave tuli toteen. Hän voinut ikinä kuvitella sitä tapahtuvan. Häihin Anselme maksoi Harpagonille uuden puvun, joka myös rauhoitti Harpagonin mieltä. Anselme maksoi komisaariosta tulleet käsittely kulut, niin Harpagonin ei tarvinnut sitäkään miettiä sen enempää. Joten kaikki tapahtui hyvin kivuttomasti loppujen lopuksi.

Loppu oli mielestäni onnellinen eikä kellekään jäänyt mitään hampaan koloon.

Juonta kerrotaan suurimmaksi osaksi Harpagonin ajatusten mukaisesti. Aika ajoin kuunnellaan myös mitä lapsilla on sanottavaa.

Kirja sai kyllä mielenkiintoni heräämään loppua kohti, jota en olisi itse uskonut. Napakat keskustelu kohtaukset ja kilpailu Marianesta olivat kirjan kohokohtia. Kirja lukiessani, halusin koko ajan tietää loppu ratkaisun. Lukemisen nälkä kasvoi koko ajan loppua kohti, jonka kruunasi '' Hyvisten'' voitto ja onnellisuus.

Lukupäiväkirja 2

Harpagonin piheys saa kolhuja

Harpagonin naimisiin menoa Marianen kanssa valmistellaan hyvin. Välillä hänen piheytensä on jälleen koetuksella, kun häihin pitäisi tehdä ruokaa. Se maksaisi Harpagonin mittapuun mukaan liian paljon ja ruokaa tulisi liika. Ruuan määrän viittaava puhutteleva kohta '' Pitää syödä elääkseen eikä elää syödäkseen''. Tätä Harpagon piti hyvänä lauseena, joka on minunkin mielestä perusperiaatteita kunnioittava lausahdus.

Juonessa on kipakkaa salailua tunteiden kanssa. Kilpailu isän ja pojan välillä ennen häitä Marianesta on välillä hyvinkin rajua. Poika Cleante valehtelee isälleen, että hänellä ei ole mitään tunteita Marianea kohtaan, josta Harpagon on mielissään. Häihin meno on pakon omaista Marianen näkökulmasta, mutta hänellä ei ole mitään muutakaan tehtävissä.

Harpagon välillä kiusoittelee ja sanoo antavansa Marianen pojalleen, josta Cleante on repiä housunsa. Ennen kuin riita oli kasvaa suuriin mittakaavoihin, niin väliin tuli keittiö mestari Jacques, joka harhautti heidän luulonsa ja sai sopusoinnun isän ja pojan välilleen. Ainakin hetkeksi aikaa. Kun selviääkin, että keittiö mestari harhautti heidän ajatuksensa, niin lopulta Harpagon sanoi hylkäävänsä poikansa Cleanten. Cleante ei ollut moksiskaan kuulemastaan. Asiat jäävät jokin verran lukijan tulkinnan varaan.

Lukupäiväkirja

Mikä ihmeen Moliere ja Saituri?

Aloitin lukemaan kirjaa nimeltä Moliere, Saituri. Ensivaikutelmani kirjasta, kun sain sen käteen ei ollut kovinkaan innostava. Ehkä aihe ja myös se, että kirja on hyvin vanhateos, söi innokkuuttani kirjaa kohtaan. Tämä kirja kuuluu myös siihen osastoon, jonka kierrän kaukaa kun menen kirjastoon. Minulla ei ollut ennalta tietoa kyseisestä kirjasta ja sen historiasta. Paitsi se, että kirja on hyvin tunnettu ja se on klassikko. Ehkäpä minulla oli aukkosivistyksessäni, täytyy myöntää. Sana Moliere ei sytyttänyt minkäänlaisia ajatuksia mielessäni. Ja saiturista puhumattakaan.

Kun aloitin lukemaan kirjaa silmäni vain liikkuivat ja ajatukseni olivat muualla. Se myös kuvastaa, että aihe on hyvin vieras. Kun ei tiedä ennalta kirjan aiheesta lähes mitään, on myös kiinnostavaa ottaa selvää, mitä kirja pitää sisällään. Kirjan alussa on hyvin kirjaa esittelevä esipuhe, joka kertoo olennaiset tiedot kirjan henkilöistä. 

Molierella (1622-73) oli näyttelijä-ohjaaja-kirjailija. Hän oli rikkaan verhoilijamestarin pojasta  ja lakitieteen opiskelijasta tullut kuuluisa teatterimies. Hänellä oli takanaan muutamia näytelmiä, jotka eivät olleet niin menestyksekkäitä. Syynä tähän oli hänen jyrkät näkemyksensä muun muassa porvaristoa kohtaan, mistä hän itsekin oli kotoisin. Saituri komedia näytelmä esitettiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1668 Pariisissa. Se kuten muutkin Molieren näytelmät pilkkaavat ihmisten inhimillisiä heikkouksia.


Teos: Saituri
Kirjoittanut: Molière
Julkaistu: 1668 Pariisissa
Alkuperäisteos: L'Avare


Molieren näytelmissä  vastakkain on toistuvasti vanhemmat ja nuoret, tyrannius ja vapaus, liioittelu ja kohtuus, luonnottomuus ja luonnollisuus, vilpillisyys ja rehellisyys. Näytelmissä on myös riitelyä ja tappelua. Molieren mielestä ne huvittavat aina , niinpä Saiturissakin on kolme kuristuskohtausta.

Kirja on näytelmä on jaettu kolmeen osaan, joka on tyypillistä tuolle ajalle. Kirjassa kuvataan melko paljon vuoropuhelua, joka on mielestäni kiinnostavaa. Se mikä on erikoista, niin puhevuorot voivat olla lähes kirjan aukeaman mittaisia.
Teksti on hienostunutta ja siinä teititellään vastapeluria.

Saituri on yksi Molieren tunnetuimmista näytelmistä. Juoni painottuu Harpagonin piheyteen. Hän on myös hyvin tiukka pipoinen tapaus. Hän haluaa väkisin naittaa tyttärensä Elisen rikkaaseen keski-ikäiseen mieheen myötäjäisten toivossa. Perheeseen kuuluu myös poika Cleante. Hän korviaan myöten rakastunut Mariane nimiseen tyttöön. Juonesta paljastuu pieni käänne, kun Cleanten tietoon tulee hänen isänsä Harpagon ,joka tavoittelee samaista tyttöä. Perheen äiti on menehtynyt ja hänestä ei puhuta juurikaan. Harpagon on yksimielinen jäärä. Raha on hänelle kaikki kaikessa, vaikka hän ei sitä myönnäkään. Harpagon ei pidä lapsiaan arvokkaina. Hän haluaa dominoivasti päättä itse lapsiensa tulevaisuudesta. Tämän takia kirjasta voi lukea kitkerän tuntuisia väittely kohtauksia Harpagonin ja Elisen välillä. Lapsilla ei ole paljoakaan sana valtaa perheessä, koska isä on ainut, joka voi elättää heidät. Välillä lapset yrittävätkin miellyttää isäänsä.

Kirjaessee

 

A. Niin kopea, ettei edes piru veljeksi kelpaa

 

 

Luin Veikko Huovisen kirjoittaman pokkarin nimeltä Joe-Setä. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1988. Tämä kirja on kahdeksaspanos vuodelta 2010. Kirja sisältää viisitoista histehistä tarinaa Josef Stalinista ja hänen vallankäytöstään. Huovinen käyttää kirjassaan mustaahuumoria, mikä ei jätä arvailunvaraan. Josef Stalinin elämää armottomana diktaattorina pääsee tähyilemään milloin etäältä ja milloin läheltä. Kirja on kuin elämän kerta, joka on koottu sanoiksi 167 sivuun. Kirja antaa kattavan kuvan Stalinin vaikeista lapsuuden ajoista, yksinäiseen lähtöön. Kirja on suurelta osin tositapahtumaa. Lukijan arvoitukseksi jää, mikä on totta ja mikä on kirjailijan fantasiaa.

 

 

Päähenkilönä on entisen neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin. Stalinin vaikea lapsuus 1880- luvun gorissa ei ollut itsestään selvyys. Hän asui äitinsä Jekaterinan kanssa pienessä vaatimattomassa talossa. Hänen isänsä aloitti juopettelemaan Stalinin ollessa hyvin nuori. Siitä johtuen Stalin ja hänen äitinsä Jekaterina joutui muuttamaan useasti. Stalin pyrki nuoruusvuosina pappien ja piispojen pojille tarkoitettuun kouluun. Lopulta hän pääsi Gorin hengelliseen kouluun. Hän menestyi siellä hyvin ja oli parhaimpia oppilaita. Hän siirtyi sen jälkeen Tbilisin pappiseminaarin, jossa mesnestystä ei tullut.

 

 

Kirjassa valtaa pitää Stalin. Stalinin vallankäyttö on armotonta diktatuuria. Hänen alaisen, kansalaiset ja palvelijat suorastaan pelkäävät tätä viiksekästä diktaattoria. Kotonaan hän saattaa joskus rähjätä palvelijoilleen ja tämän vuoksi heidän täytyy olla jatkuvasti varuillaan. Itse jos olisin palvelijoiden asemassa, niin lähtisin pian. En jaksaisi olla jatkuvasti varuillaan, että mistä Stalin seuraavaksi ärähtää. Lomaillessaan Stalin ei mieti työasioita. Hän rentoutuu käyttämällä runsaasti alkoholia, savukkeita ja syömällä hyvää ruokaa. Hän myös pitää kovasti metsästyksestä, jota hän harjoittaa iltaisin.

 

 

Kansaakohtaan Stalin ei paljon tekemisissään säästellyt.

Hän teki monia puhdistuksia Neuvostoliitossa. Hieman samaan tapaan kuin Adolf Hitler aikanaansa. Diktaattorin ei ilmeisesti tarvinnut kuin vihata tiettyjä ihmisiä, joka oli hyvä syy teloitukseen. Kirjassa kerrotaan Stalinin karusta sielusta. Hän piti eläinten tappeluista ja nautti kuinka toinen osapuoli tekee kuolemaa. Tämä kuvastaa hänen älytöntä mielikuvaansa. Kirjaa lukiessani tulee mieleen, että mikä laittaa ihmisen tappaan miljoonia ihmisiä. Onko se sairaus vai jokin verenhimo? Sitä ei moni historoitsijakaan tiedä.

 

 

Kirja etenee kronologisessa järjestyksessä kohti Stalinin lähtöä. Kirjan alussa kerrotaan enemmän Stalinin lapsuudesta ja loppuakohti aihe siirtyy sodan aikaisiin vaiheisiin.  Kaikki hänen elämän vaiheet ovat kiinnostavia, mutta erityistä kiinnostusta minussa herätti Stalinin elämä vapaa-ajallaan. Kaikki tietävät pääpiirteissään, minkälainen hän on on ollut diktaattorina, mutta ei sitä mitä hänen elämäänsä kuului työn ulkopuolella. Hän piti paljon metsätöistä. Hän raivasi itse omaa metsäänsä siistimmäksi. Mietin jossain kohtaa, että miksi hän itse raivasi niskalimassa metsiään eikä käskenyt jonkun toisen tehdä sitä. Ilmeisesti se oli yksi hänen mielipuuhistaan.

 

 

Jatkuvan tupakoinnin ja alkoholin siemailun seurauksena hänellä oli korkea verenpaine. Tästä saattaakin johtua lukuisat unettomat yöt ja raivokohtaukset. Viimeisempinä hetkinään lääkäri käski, että saunaan meneminen on kielletty johtuen korkeasta verenpaineesta. Diktaattorimaisen tottelemattomana hän kuitenki meni saunaan. Palatessaan takaisin huoneeseensa hän kupsahti sängylleen, jonka jälkeen lahttialle. Stalin oli saanut sairaskohtauksen. Huoneeseen ei kukaan palvelijoista uskaltanut mennä ilman Stalinin lupaa. Viimein yksi palvelijoista ajatteli mennä katsomaan ,että kaikki olivat kunnossa, kunnes hän näki Stalinin makaavanlattialla. Ihmettelen vain, että eikö Stalin tosiaankaan pitänyt minkäänlaista ääntä saadessaan sairaiskohtauksen 5. maaliskuuta 1953.

 

Huovisen kuvaus Stalinin elämästä on mielenkiintoinen ja säväyttävät, mutta paljon murhetta ja pahoja asioita Stalin sai myös aikaan. 

14.11 Kolumni tehtävä

Lapsi ei tietoa pelkää

a) Kreeta Onkeli kuvaa kuinka 1970-luvulla päivän kohokohta oli, kun kello 11 keskisuomalainen kilahti postilaatikkoon. Hän korostaa, että nykypäivän lapsia ei voi suojella kasvattamalla heitä tynnyrissä. Nuoria pitäisi lapsesta asti opettaa lukemaan paperiuutisia, niin todellisuuden kuva maailmasta tulisi paremmin esiin . Lopuksi hän toteaa, että nykylapset ovat kasvaneet visuaalisuuteen.

b) Tekstin teesi: Nykypäivän lapset pitäisi opettaa lukemaan sanomalehdistä
uutiset, jotta he saavat vääristämätöntä tietoa maailmasta.

c) Kreeta Onkeli kirjoittaa kolumnissaan '' Lapsi ei tietoa pelkää''( Helsingin sanomat 4.4.2011) siitä, että nykypäivän lapsille pitäisi opettaa uutistenlukua sanomalehdistä, jotta kuva todellisuudesta ei piiloudu.

Kommentti:

Kolumni on kirjoitettu mielestäni sopivan tiukalla sävyllä. Se ei jätä mitään miettimisen varaan vaan se on karua faktaa maailmasta. Olen samaa mieltä, että lapsia pitäisi opettaa lukemaan uutisia lehdistä. Kun luet uutisia, niin pysyt ajan tasalla maailmantapahtumista ja niiden karuudestaan. Nykynuori ei välttämättä tiedä mitä maailmassa tapahtuu, joka johtaa yleissivistymättömyyteen. Kolumnissa on hyvin puristettu ydin , mitä halutaan sanoa.

Ruoalla leikkimistä

a) Susanna Kauppi kertoo kuinka maailma on muuttunut ruoka-asioissa. Tänä päivänä nirsoillaan ruuan suhteen. Jos liha on yli tai ali paistettu, niin siitä sanotaan. Ruoka ohjelmissa tökitään, maiskutetaan ja arvostellaan jyrkästi syömäkelpoista ruokaa. Lopuksi hän totetaa, jos ateriaa haukkuu ja arvostelee, niin saa kyllä nopeasti syödä yksinään.

b) Tekstin teesi: Pitäisi arvostaa sitä ruokaa mitä saa.

c) Susanna Kauppi kirjoittaa kolumnissaan '' Ruoalla leikkimistä''(Etelä-Saimaa 10.12.2012) siitä, kuinka nykyään ruuan nirsoilusta on tullut hyväksyttävää. Hänelle ruoka on enemmänkin subjektiivisen nautinnon sijaan sosiaalinen tilanne.

Komentti:

Olen Susanni Kaupin kanssa samoilla linjoilla ruokaohjelmien suhteen. Se on minusta ruoan väärin käyttöä. Maailmassa nähdään nälkää ja länsimaalaiset arvostelevat kehtaavat vielä arvostella kalliista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Siitä on tehty enemmänkin taiteenlaji. Itselläni on samanlaisia kokemuksia siitä, että kaikkea pitää maistaa. Muuten ei opi. Mielestäni perinteiset ruokatavat ovat ne oikeat tavat. Syödään kaikkea, kehutaan ruokaa vaikka se ei olisi mieleistä ja eikä heitetä hyvää ruokaa suoraan roskiin. Kauppi tuo esille hyvin omat mielipiteensä sekä kertoo sarkastisesti nykypäivän nirsoilusta ruokaa kohtaan. Lopuksi hän tiivistä mitä voi käydä, jos alkaa nirsoilla saamaansa ruokaa.

Onnistuin tavoitteissani . Sain lisää varmuutta tekstien tekemiseen ja kielioppikin alkoi sujua paremmin. Parhaiten onnistui uutinen, koska siitä aiheesta olin lukenut paljon.

 Kurssin työtapa oli mieluinen. Opin käyttämään blogia, kun sinne kirjoitteli säännöllisesti. Kurssilla aikataulu oli hyvä. Siinä ehti miettimään miten kirjoittaa tekstejä ja kirjoittamis vaiheeseen jäi aikaa hyvin. Hyvää oli myös, että kommentoimme muiden tekstejä blogissa. Näin sai lisätietoa muiden mietteistä tekstejä kohtaan.

 Kaikki tehtävät oli erilaisia, joka oli hyvä asia. Siinä oppi palauttamaan mieleen miten jotakin tekstiä kirjoitetaan ja mikä siinä on se olennainen juttu. En ehkä oppinut uutta, mutta palautin mieleen vanhoja asioita joista on hyötyä.

 Kurssilla oli voinut olla enemmän tarkempaa palautetta, näin olisi tullut esiin virheet jotka on yleisiä kohdallani.

5. uutinen

Lauritsalan ja Joutsenon lukiot liipaisimella

Lappeenrannan Lauritsalan ja Joutsenon lukiot on jälleen lakkauttamisen uhrina. Päätökset lakkauttamisesta saadaan tänä syksynä.

Jälleen tänä syksynä uhkaukset Lappeenrannan lukioiden lakkauttamisesta nousi tapetille. Lappeenrannasta kaksi lukiota, Joutsenon sekä Lauritsalan lukiot aiotaan lakkauttaa. Lakkautettujen lukioiden opiskelijat siirtyisivät keskustan Kimpisen ja Lyseon lukion tiloihin. Lakkauttamisen syynä on säästökohteiden etsiminen. 

Noin vuosi sitten ajatus lakkauttamisesta tuli julki. Lappeenrannan kaupunginvaltuusto hylkäsi tuolloin ajatuksen. Ajatus lakkauttamisesta piti olla jäässä vuoteen 2015 saakka. 

Lauritsalan lukion opiskelijat  ovat tehneet adresseja kaduilla ja sosiaalisessa mediassa lakkauttamista vastaan. Nimiä on saatu talteen, enää vain katsotaan mihin ne yltävät. Nopeimmillaan lukiot voidaan lakkauttaa tämän lukuvuoden jälkeen.

Päätökset lakkauttamisesta tehdään tämän syksyn aikana.

 

 Lauritsalan lukio

 Joutsenon Lukio